Valkyrend VarietÉ: Kaihomieli Valpas Lyrics

Paljon, en susta tiedä, sisimmästäni vihjeen löydän
Itse tiedosti juuret vereni puhtaan pöydän
Liian kaunis moni asia, sit' moni ei saa koskaan kokea
Tuo mist' koostuu tajunta, rodulla aniharvalla

Kylmin sade
Jonka kieli laulaa itseensä melankoliaa
Kaipausta sydän rummuttaa
Lumi lopulta peittää oudon maan

Roihuaa tuli, pakkanen paukkuu
Vihmoo verta, suojiin saattaa

Syksyn kirjo, kuten mieli
Kylmin sade, jonka kieli

Laulaa itseensä melankoliaa
Kaipausta sydän rummuttaa
Laulaa itseensä melankoliaa

Sulanut lumi oli muodostanut sydämen lähelle kotiani
Rinnassani refleksi, osuen mielen silmiini
"Et nauti koskaan siitä mitä...
Aina muutat kevättuulen..."

Silmät kuin melodia jota kaipaus laulaa
Ylös katsahtaessaan, tähtitaivas kodilta tuntumaan
"Saanko koskaan rauhaa haaveilta..."
"Elossa vain kun olen unessa..."

Epätietoinen odotus
Huumantunut aktiivisuus
Viaton käsi viel pitää ylhäällä takomaani terää
Sisimmät niin kiirastulessa
Giljotiinin syleilyssä
Sisimmät niin kiirastulessa

Sielujen, mielten valtameri
Kaikki yhdessä tunteiden kaatosade
Aallot ja mainingit, tyynny ei tuuli, realiteetti
Vihdoinkin näen oikein vedessä kuvani
Myrskyksi tyyni

Järkeä, selitystä ethän koskaan etsisi
Mielen varjot sinussa on, jos käännät valosi
Hukkukoon henkinen tasapaino
Kaikki niin
Sokea armosi, tai loputon valtameri
Menetetyn paratiisin kyynelissäni
Uiden ikuisuuteen
Elämäni jää hyvästi...

By heart my guidance
Not book, not father
Mind painted visual deceptions

Feel fades plans, sword's glow fades gone
Mixed sensations unfelt before
Clearly I've seen, for me their path is mere insanity
We float we dwell in our own reality

Purity, the false light vanquished
And I hear thee
The more you give to me for you are for what I've bled
The more grows my need

I wasn't meant to stand beside any other element
How preciously I feel your embrace
Nothing can better these flames

Velvet night's mysticism
Two lovers and one time scientism
Hearts met once and will forever
As first time every night, to live the livable
The most demanding of requirements, each other
Apart life is insignificant

People talk and look them as crazy persons
While trying to explain their emotions
Finding herself in another fantasy and dream, the reality of two in myth
Without words staring like in trance, hands around yourself

Feeling last night's velvet waves washing over
Velvet flames on, fall in each other's eyes as they came together
The only true intelligence, comprehension, surrender

Seesteisesti järki katosi maailmasta
Tippuen alas hiljalleen kuin lumihiutaleet
Luomastamme kiirastulesta, jota elämäksi kutsutaan

Jätä ei sijaa ilmaisuun sisällä asuvien
Tähdäten suosioon hierarkian ylimpien
Uhraten, valjastaen viattoman kauneuden

Seinämät tuleen lyöden, näköalan aukaisten

Nyt jo käytävistä tulleet ehto hengen terveyden
Miten ikinä joutuivat sinne
Kiertolaiset labyrintin, vailla kyseenalaistamisen häivää
"Ken saa turhan parhaiten tärkeältä näyttämään..."