Korgonthurus: Korgonthurus Lyrics

[Instrumental]

jeesuksen vitun kristuksen nimeen
kastan sinut omalla verellA¤si
jumala olkoon todistajani
kun leikkaan auki kurkkusi

huuda apua huuda
kuole kristitty huora
viimeiseen asti armoa anele
hyA¶tyA¤ ei siitA¤ kyllA¤kA¤A¤n ole

luoja sinua nyt varjelkoon
kun ei ymmA¤rrA¤ syntejA¤si
on aika maksaa rikoksistasi
joiden hinta on mitA¤tA¶n elA¤mA¤si

huuda huora huuda
kuole kristitty paska
kuulet itsesi itkevA¤n
kun veresi tahrii veitseni terA¤n

huuda apua huuda
kuole kristitty koira
huuda huora huuda
kuole kristitty paska

veit minulta kaiken
teit minusta elA¤imen
opetit minut vihaamaan
olen sinun ainiaan
revi minut kynsillA¤si
raatele pois kuoleva lihani
ota minut omaksesi
palvelen sinua ikuisesti

herrani, luojani, Saatana

tunnen kuinka lihani kuihtuu
kuinka elA¤mA¤ni loppuun kuluu
kun pimeys peittA¤A¤ maan
tulee vereni virtaamaan

otit minut oppeihisi
loit minut muottiisi
opetit minut rakastamaan
olen sinun ainiaan
en ole mitA¤A¤n
olen kaikki mikA¤ on
kaiken elA¤vA¤n kuolema
kaiken elA¤mA¤n kuolema

herrani, luojani, Saatana

tunnen kuinka lihani kuihtuu
kuinka elA¤mA¤ni loppuun kuluu
kun pimeys peittA¤A¤ maan
tulee vereni virtaamaan

herrani, luojani, Saatana

pimeyden ympA¤rA¶imA¤
kovia kokenut
pelon peittA¤mA¤
voimansa hukannut

jumalan palvelija
sielu kadoksissa
unissakA¤velijA¤
yksin maailmassa

kuka kuulee?
kuka kuuntelee?
sokeita huutoja
avunpyyntA¶jA¤

sanoja pimeydessA¤
rukouksia turhia
ase kA¤dessA¤
ei tullut apua

risti seinA¤llA¤
toivo kuollut
kA¤det verillA¤
kukaan ei kuullut

ilta putoaa
valo kaikkoaa
varjo kasvaa
tuomittu kumartaa

ikuisia matkoja
kohti kohtaloa
viimeisiA¤ henkA¤isyjA¤
ennen loppua

risti seinA¤llA¤
toivo kuollut
kA¤det verillA¤
kukaan ei kuullut

sielu synkkA¤ sysimusta
raato vailla ruumistansa
kuollut koko maailmalle
sielunsa mA¶i Saatanalle

vaeltaa mieli maille pimeille
valon ja pyhA¤n hylkA¤A¤mille
etsii seuraa varjoista
kaltaistaan kurjaa kumppania

mieli vehreA¤ ruumis mA¤tA¤
kuolema ei kauniiksi jA¤tA¤
kiroaa polkua valitsemaansa
kiroaa sokeaa jumalaansa

liitA¤A¤ lA¤pi sankan usvan
edessA¤A¤n nA¤kee hahmon mustan
pelko hylkA¤A¤ sielun synkA¤n
jA¤ttA¤A¤ raatoon aukon tyhjA¤n

kohtalonsa on hyvA¤ksynyt
nyt kuolee mikA¤ on syntynyt
se hylkA¤A¤ mA¤dA¤n raatonsa
ja jA¤ttA¤A¤ kylmA¤n hautansa

haudan rauhassa ruumis makaa
kun ikuisuuteen sielu matkaa
taakseen enA¤A¤ katsomatta
kotiinsa enA¤A¤ palaamatta